Kolikon kääntöpuoli

Hulk on tässä muutaman päivän aikana ehtinyt olla jo myynnissä, sekä muuttamassa eräälle pienelle tallille puolihoitoon. Minun oli tarkoitus ottaa ruuna ns. osaylläpitoon, ja saimmekin jo sovittua molempia miellyttävän diilin, tai ainakin luulin niin.

Aamulla sain kuitenkin Hulkin omistajalta viestin, että mikäli sen kaveri Hugo lähtee lauantaina uuteen kotiin, niin ruuna muuttaa pihattotallille. Voin siellä jatkaa vuokrausta halutessani maksamalla puolet kaikista hevosen kuluista, sekä hommaamalla sille omakustanteisesti satulan ja suitset.

Kyseinen paikka ei ole kuitenkaan puitteiltaan sellainen missä viihtyisin useita kertoja viikossa pidempiä aikoja. Tai hyvillä ilmoilla ei ole mitään valittamista, mutta sadekelillä sitä kaipaisi tallia jossa varustaa hevosen. Kyseessä on siis pieni pihattotalli, joka on muuten puitteiltaan oikein kiva. Jotenkin olen vain itse alkanut vaatimaan harrastustiloilta enemmän, ja kaipaisin sen pelkän taivasalla olevan puomin lisäksi kunnon tallitiloja.

Tämän lisäksi diili olisi mennyt liian vaikeaksi minun kannaltani, sekä tullut kalliiksi varustehankintojen kanssa. Hulk saattaa kuitenkin kohta taas olla myynnissä, joten en uskalla siis tehdä pidempiaikaista vuokrasopimusta, saati alkaa ostamaan satulaa hevoselle joka ei ole edes omani.

Niin ne asiat vain muuttuu, etenkin kun harrastelee vuokrahevosilla. Elämäntilanteeni ei kuitenkaan salli oman hevosen ostoa, mutta onneksi minulla on jo uusi harrastuskaveri valmiina. Ehkä se on jopa sopivampikin minulle. 

En siis tule jatkamaan blogin pitoa enää, joten se loppuu ennen kuin kunnolla ehti edes alkaa.

Vihdoinkin kunnon talvikelit!

Tänne eteläänkin on vihdoinkin saapunut kunnon talvikelit, eli aurinko paistaa ja pakkasta on reilu 10 astetta. Mitä mainioin keli heppailuun, kunhan muistaa pukea tarpeeksi päälle.

Tänään kävimme Hulkin omistajan kanssa taluttamassa ruunaa maastossa. Tähän asti ollaan käyty talutuslenkeillä vain niin, että Hugo poni on ollut mukana. Sitten kun mennään ekaa kertaa ratsain maastoon, ei ole kuitenkaan mahdollista ottaa ponia mukaan. Muuten tarvitsisi vielä yhden käsiparin lisää. Joten ei siis auta kuin treenailla yksin menoa!

Hulk yllätti kyllä positiivisesti, ja mielestäni se meni jopa paremmin nyt ilman kaveria kun kaverin kanssa. Toki suitsien pois jättäminenkin varmaan vaikutti jonkin verran. Maastoreissu meni siis kaikenkaikkiaan oikein hyvin, eikä mitään pelottavaa tullut vastaan.  Hulk on todella utelias, ja halusikin tutkia kaikkia ohitettava postilaatikoita hieman lähempää  :D

Talutuslenkin jälkeen irtojuoksutimme poikia vielä tarhassa.  Huomenna olisi suunnitelmissa ratsastaa, mikäli ei ole ihan tolkuttoman kylmä. Toivottavasti nämä nätit aurinkoiset kelit jatkuisivat mahdollisimman pitkään.

Kuolaimen valinnan vaikeus

Ollaan Hulkin omistajan kanssa yritetty pähkäillä, että mikä olisi paras kuolain vaihtoehto ruunalle. Sillä on kuitenkin hyvin matala kitalaki, ja nykyinen länkkärikuolain tuntuu aiheuttavan pelkästään protestointia. Hulk on todella herkkä suustaan, ja tuolla hiukan kovemmalla kuolaimella se tuntuu laittavan hanttiin vain entistä enemmän. Toisaalta näin nuoren kanssa olisi ihan kiva olla joku jarrukin, mutta ei siitä menosta tule kyllä yhtään mitään nykyisillä vermeillä. Niimpä tilasimme kokeiluun Beriksen pehmeän, suoran kuolaimen. Toisena vaihtoehtona mietin myös neue schulen turtle top kolmipalakuolainta. Sellaisen saisin vuokrattua tästä ihan läheltä kokeiluunkin. 

Meillä oli tänään taas sovitettavana yksi enkkusatula, joka tuntuikin istuvan selkään todella hyvin. Ratsastaessa kuitenkin kävi ilmi, että satula jää puristamaan liikaa lavoilta, eikä siis ollut meille sopiva. Harjoitukset jatkukoot lännensatulalla :)

Kuolain ongelmien vuoksi päädyimme kokeilemaan ratsastusta ilman kuolaimia. Tämä toikin pientä lisäjännitystä elämääni, mutta toisaalta Hulk on alkuun koulutettukin pelkällä naruriimulla. Jännitin kuitenkin aivan turhaa, ohjaus toimi huomattavasti paremmin näillä varusteilla. Eilen kuolaimella ratsastaessa huomasin, että mikäli hevosta joutui jarruttamaan tai kääntämään ohjalla, tuntui se purevan kuolaimeen vain kiinni. Naruriimulla avut menivät paljon pehmeämmin läpi.

Alkuun Hulk koitti taas testailla, onko pakko liikkua jos ei halua jne. Sain raipan avuksi, ja sen mukana olokin toi jo huomattavasti paremmin liikettä niveliin. Raippa on myös hyvä apu käännöksissä, jos hevonen lähtee puskemaan lapa edellä haluamaansa suuntaan, johtava ohjasote ja kevyt naputtelu raipalla lavalle palauttaa sen taas oikealle reitille.

Jatkoimme tänäänkin ihan vain perusjuttujen harjoittelua, eli pysähdyksiä, peruutuksia jne. Hulk kuunteli nätisti, eikä "protestoinut" yhtään samanlailla kuin kuolainten kanssa. Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi lähteä käymään maneesilla, ainakin kerran ennen tuota match showta. Sen lisäksi ruuna pitäisi totuttaa kulkemaan maastossa yksin, sekä taluttaen että ratsastajan kanssa. Tekemistä siis riittää, mutta se on ainakin mielenkiintoista ja palkitsevaa.

Ratsastuksen jälkeen otimme vielä muutamia rakennekuvia:

Ensimmäinen ratsastus

Tänään oli hyvin jännittävä päivä, nimittäin minun ensimmäinen ratsastuskerta Hulkilla. Olen aiemmin seurannut sivusta omistajan ratsastusta, sekä ollut apuna ja kuvaajan roolissa. Nyt olisi kuitenkin aika kivuta hevosen selkään, ja katsoa miten meidän yhteistyö lähtee sujumaan.

Ennen tallille menoa hain kaveriltani enkkusatulan sovitukseen Hulkilla. Kyseessä on wintecin estesatula, ja tämä vaikutti hyvältä vaihtoehdolta monipuolisten säätömahdollisuuksien takia. Satulan sisällä oli punainen kaari, ja se näytti äkkiseltään tosi leveältä Hulkin selkään. Sovittaessa kuitenkin huomasimme, että ei se nyt niin kamalan leveä ollutkaan, ja jäimme jahkailemaan kahden kaaren leveyden välillä. Meidän äly ei riittänyt kuitenkaan kaaren vaihtamiseen, joten näillä mentiin tällä kertaa :D Ei muuta kuin omistaja kyytiin, ja katsomaan miten satula istuu. Sehän istui yllättävän hyvin, paino jakaitui tasaisesti. Vyötä kiristäessä huomasin kuitenkin että satula jää melko kevyeksi takaa, ja hieman epäilyttää nouseeko se sitten keventäessä sieltä ylös. Eteen jäi hyvin tilaa vielä ratsastajan ollessa selässä.

Sitten päästäänkin siihen pääaiheeseen, eli itse ratsastukseen. Pakko kyllä myöntää, että hieman jännitti mennä ensi kertaa ruunan selkään. Hulk oli alkuun hyvin säikyllä tuulella, sekä heilutteli päätään kovasti. Päädyimme siihen, että on fiksumpi vaihtoehto omistajan käydä ensin selässä tsekkaamassa että kaikki on kunnossa. Tämän jälkeen kipusin uudestaan hevosen selkään, ja jäimme tarhan toiseen päätyyn ratsastelemaan. Hulk on opetettu lännentyyliin hyvin pienillä avuilla, ja se on erittäin herkkä suustaan. Toki kuolaimetkin on vielä suhteellisen uusi juttu, mutta hyvin kevyellä kllä saisi ratsastaa. Testailin ihan vain perusjuttuja, pysähtymisiä sekä liikkeelle lähtöjä, ja menimme vain käyntiä. Muutama pieni säpsähdys tuli, mutta lännensatulassa pysyy hyvin tukevasti kyydissä. Loppua kohden Hulk alkoi hieman "testailemaan", kokeili muunmuassa onko pakko liikkua, etenkään haluttuun suuntaan. Hetken neuvottelun jälkeen matka kuitenkin jatkui, ja päädyin lopettamaan hyvään suoritukseen, ja siihen että itse pysäyttäisin hevosen. Nuorten kanssa on tärkeää pitää homma mielenkiintoisena, eikä jäädä jauhamaan samaa asiaa pitkäksi aikaa.

Ratsastus meni kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan hyvin, näin ensimmäiseksi kerraksi. Omistajakin oli samaa mieltä kanssani, joten mielestäni tästä on hyvä jatkaa harjoituksia heti huomenna :)